lauantai 3. helmikuuta 2018

Alexander Graham Bell ja AT&T:n historia






USA:n teleala on myllerryksessä ja osakkeiden hinnat ovat monen mielestä houkuttelevalla tasolla. Itselläni Verizon ja etenkin AT&T ovat nousseet suurimpien omistusteni joukkoon.

Mutta miten nämä jättiläiset ovat syntyneet? Aihe on kiinnostava ja siksi halusin rustata tästä lyhyen historiikin - tosin en aloittaessani ymmärtänyt, millaiseen suohon saappaineni olin astumassa. Aihe osoittautui erittäin laajaksi ja monisäikeiseksi. Teksti on siis pintaraapaisu ja kuten aina - voi sitältää virheitä :)


Puhelimen ja USA:n yritysmaailman historiaa



Elettiin 1800-lukua. Sähkömagneettiset teoriat olivat vakiintuneet ja lennätin oli jo olemassa. Viestintään liittyviä keksintöjä tehtiin paljon ja ja toisistaan riippumattta sekä Euroopassa että Amerikassa

Yksi merkittävimmistä aikakauden hahmoista oli Yhdysvaltoihin muuttanut skotlantilainen Alexander Graham Bell, joka ensimmäisenä patentoi puhelinkeksintönsä. Aikaisemmin hänelle myös virheellisesti annettiin kunnia koko puhelimen keksimisestä. Todellisuudessa ensimmäisen puhelimen kuitenkin keksi italialainen Antonio Meucci, jolla kuitenkaan ei ollut varaa patentoida keksintöään. Meuccin keksintö esiteltiin Yhdysvalloissa 1860 ja siitä julkaistiin kuvaus New Yorkin italiankielisessä sanomalehdessä. Bell esitteli puhelimensa vasta vuonna 1876. Yhdysvaltain kongressi tunnusti syyskuussa 2001 Meuccin ehtineen ensin.

Alexander Graham Bell oli menestynein puhelimen kehittäjistä. Hetimmiten ensimmäisen Bellin patentoidun puhelimen jälkeen perustettiin vuonna 1877 Bell Telephone Company Bellin appiukon Gardiner Greene Hubbardin johdolla.

Bell esitteli puhelimensa 1876 Philadelphian maailmannäyttelyssä menestyksen kuitenkin jäädessä vaatimattomaksi. Vasta vuonna 1878 Pariisin maailmannäyttelyssä puhelin sai myönteistä huomiota osakseen. Tällöin puhelimeen oli lisätty hiilimikrofoni mikä teki siitä vasta varsinaisesti käyttökelpoisen.

Mikrofonin kehittäjiä olivat David Edward Hughes Englannissa ja Emile Berliner (Bellin työntekijä, myös Gramofonin kehittäjä) sekä Thomas Alva Edison (myös hehkulampun keksijä, yhdessä mm. J. P. Morganin kanssa perusti General Electricin) Yhdysvalloissa. Hiilimikrofoni teki mahdolliseksi parantuneen äänenlaadun lisäksi myös entistä pidemmät puhelinyhteydet.

Toisaalla Elisha Gray patentoi oman puhelimensa vain muutamia tunteja Bellin jälkeen. Oli myös (ilmeisesti perättömiä) väitteitä siitä, että Bell olisi varastanut jotain ideoita puhelimeensa Graylta. Gray oli yksi Western Electric Companyn perustajista, joka teki läheistä yhteistyötä Western Unionin kanssa. Western Union kävi taistoa Grayn ja hänen firmansa kanssa patenteista Bell Telephone Companyä vastaan. Western Union hävisi patenttiriidat ja luopui tele-bisneksestä 1879. Western Electric Company siirtyi osaksi Bell Telephone Companyä 1881.

Alkuun puhelinyhteydet olivat kahden puhelimen välisiä. Vuonna 1878 käyttöön tulleet puhelinkeskukset olivat käsivälitteisiä. Kun soittaja avasi puhelimen, keskus vastasi ja yhdisti puhelun pyydetylle vastaanottajalle.

Vuonna 1891 Almon Strowger esitteli puhelinkeskuksen automatisoimiseksi mekaanisen kytkimen, jota myöhemmin kutsuttiin "Strowgerin kytkimeksi". Tätä käytettäessä soittaja painoi kahta painiketta niin monta kertaa kuin valittava puhelinnumero edellytti. Tämä ensimmäinen impulssivalintainen puhelin johti myös numeron valintakiekon käyttöönottoon, mikä oli käytössä 1900-luvun loppupuolelle saakka. Nykyään puhelinkeskukset ovat kaikkialla automatisoituja, niin että yhteys haluttuun puhelimeen saadaan näppäilemällä puhelinnumero.

Strowgerin kytkimen kehittäjä Almon Strowger perusti firman nimeltä Strowger Automatic Telephone Exchange Company vuonna 1891. Tästä muotoutui pian Automatic Electric Company (AE). Yhtiö sulautui osaksi Theodore Gary & Companya, joka taas sittemmin tuli osaksi GTE:tä (suurin itsenäinen puhelinyhtiö ns. Bell Systemin kulta-aikana) ja josta muodostui myöhemmin yhdessä Bell Atlanticin (yksi alkeperäisen AT&T:n jälkeläisistä) kanssa Verizon.

Telealan historia USA:ssa, kuten varmasti yrityshistoria ylipäätään, vilisee keksintöjä, nimiä, firmoja, fuusioita ja ankaraa kilpailua. Kun lähtee liikkeelle yhdestä henkilöstä tai firmasta, voi se johtaa monimutkaisten koukeroiden kautta mihin tahansa - ja kuten yllä esimakuna esimerkin omaisesti 'Strowgerin kytkimestä Verizoneen' nähtiin, ei 100 vuottakaan ole mahdottoman pitkä aika ja matkalle mahtuu jos minkälaista tapahtumaa.


Bell Telephone Company ja alkuperäinen AT&T



Alexander Graham Bell siis perusti Bell Telephone Companyn vuonna 1877.  Pian se voitti puhelimen patenttiriidat ja voittokulku saattoi alkaa. Yhtiö jakautui kahteen yksikköön: National Bell Telephone Company (fuusioiduttuaan New England Telephone and Telegraph Companyn kanssa, jonka perustamisessa Bellin appiukko Hubbard oli myös ollut mukana) ja International Bell Telephone Company.

Sulauduttuaan American Speaking Telephone Companyn kanssa National Bell Telephone Company muuttui American Bell Telephone Companyksi. Vuonna 1885 tästä edelleen kehittyi  American Telephone & Telegraph Company eli AT&T, josta tuli aikansa suurin tele-alan yritys. AT&T toimi Bell Telephone Companyn tytäryhtiönä vuoteen 1899 saakka vastaten lähinnä kaukopuheluista. 1899 siitä tehtiin koko yhtiön emoyhtio siirtämällä Bellin varat AT&T:hen yhtiölainsäädännön kiemuroiden vuoksi.

International Bell Telephone Company toimi lähinnä Euroopassa ja yhdessä Western Electric Companyn osien kanssa se myytiin 1925 ITT:lle (firman nimi oli alkuaan International Telephone & Telegraph eli IT&T, sittemmin ITT Corporation).


Bell System



Bell Telephone Companyn/AT&T:n kultakausi, monopoli ja hajoaminen (1877-1984)

Bell System oli ensin Bell Telephone Companyn ja sittemmin AT&T:n hallinnoima tavaramerkki ja yritysrypäs, johon kuului neljä merkittävää divisioonaa:
AT&T Long Lines (mm. kaukopuhelupalvelut)
Western Electric Company (laitevalmistus)
Bell Labs (tutkimus- ja kehitystyö)
Bell operating companies (paikallispuheluita tarjoavat yritykset)

Bell Systemsin asema oli niin vahva, että se lähenteli ja välillä olikikin käytännössä monopoli. Itsenäisiä, Bell Systemin ulkopuolisia operaattoreita kyllä oli, mutta niiden markkina-asema ei ollut kovin merkittävä. Jo 1913 kilpailuviranomaisten vaatimuksesta AT&T joutui antamaan  itsenäisille operaattoreille mahdollisuuden käyttää pitkän matkan puhelinverkkojaan. Lisäksi AT&T joutui luopumaan hankkimastaan määräysvallasta lennätinmarkkinoita hallitsevasta Western Unionista myymällä osakkeitaan pois. Näin yritettiin lisätä kilpailua puhelinmarkkinoilla ja varmistettiin, ettei AT&T ainakaan halitse sekä puhelin- että lennätinmarkkinaa.

AT&T pystyi kuitenkin jatkamaan itsenäisten yritysten ostamista omaan hallintaansa ja se säilytti erittäin vahvan asemansa läpi vuosien, vaikkakin se oli toistuvasti kilpailuviranomaisten hampaissa. Koko verkko kansallistettiin 1. maailmansodan aikana 1918-1919, mutta sen jälkeisessä yksityistämisessä lähes monopoliasema sai jatkua. 1934 lähtien USA viestintäkomissio määräsi AT&T:n perimien puhelujen hinnat. Toisen maailmansodan aikana AT&T sai mittavia sotilasalan sopimuksia.

1949 alkoi pitkä oikeudenkäynti AT&T:n asemasta, jossa päästiin sopuun vasta 1956. Tällöin AT&T sopi oikeusministeriön kanssa, että AT&T tekee bisnestä vain säännellyllä kansallisella puhelinverkollaan sekä lisäksi hoitaa erityisiä hallituksen antamia töitä.

Bell System tarjosi vuosien ajan maailman parhaan puhelinjärjestelmän. Järjestelmä edistyi jatkuvasti ja puhelinten määrä kasvoi vinhaa vauhtia: Amerikkalaisista kotitalouksista puhelintä käytti vuonna 1945 puolet, 1955 jo 70% ja 1969 jopa 90%.

Vuonna 1962 NASA laukaisi AT&T:n ensimmäisen satelliitin (Telstar I)  kiertoradalle. Satelliittia varten AT&T rakensi kolme maa-asemaa: Usaan, Ranskaan ja Englantiin. Se ei ollut maailman ensimmäinen tietoliikennesatelliitti, mutta se oli mm. ensimmäinen, mikä mahdollisti transatlanttiset lähetykset.  Satelliitti asettui matalalle kiertoradalle kiertäen maapallon kahdessa ja puolessa tunnissa. Se mahdollisti mannertenvälisen tiedonsiirron 20 minuutin ajan joka kierroksella. Satelliitti pystyi välittämään yhtä mustavalkoista televisiokanavaa ja 600 puhelua. Jo laukaisupäivänään se välitti suoraa televisiolähetystä USAsta Ranskaan.

Image of the Telstar 1 satellite. Credits: Courtesy of Bell Labs

Satelliitin elinikä jäi lyhyeksi, noin puoleen vuoteen. Se vaurioitui todennäköisesti tavallisesta avaruussäteilystä tai USA:n ja Neuvostoliiton avaruudessa tekemien ydinkokeiden säteilystä. Telstar sai länsimaissa suuren mediahuomion ja sillä korostettiin Yhdysvaltojen mahtia suhteessa Neuvostoliittoon. AT&T rakensi vielä toisen satelliitin (Telstar II), joka laukaistiin avaruuteen 1963.

Satelliittien saralla AT&T koki takaiskun, kun vuonna 1962 Yhdysvalloissa kansainvälisen satelliittitietoliikenteen monopoliasema annetiin Comsat-yhtiölle, jossa myös valtio oli osakkaana.

Ratkaiseva taisto USA:n hallituksen kilpailuviranomaisten ja AT&T:v välillä alkoi 1974. Vuonna 1975 Kanadassa toiminut Bell Canada itsenäistyi omaksi yhtiökseen (nykyisin osa BCE Inc. yhtiötä). Ratkaisuun päästiin vasta 1982 ja lopulta vuonna 1984 Bell System lopullisesti pilkottiin ja haudattiin: AT&T muuttui merkittävästi entistä loistoaan pienemmäksi firmaksi (pääpiirteittäin kaukopuheluyksikkö, Bell Labs ja Western Electric Company jäi sille) ja sen hallitsemasta kahdestakymmenestä kahdesta yhtiöstä muodostettiin seitsemän itsenäistä alueellista Bell-yhtiötä.

Näitä seitsemää yhtiötä kutsuttiin nimellä Baby Bells ja ne olivat:
  • Ameritech 
  • Bell Atlantic
  • BellSouth
  • NYNEX 
  • Pacific Telesis 
  • Southwestern Bell 
  • US West
Lisäksi oli kaksi yritystä, joissa (alkuperäinen) AT&T oli ollut vain vähemmistöomistaja, ja jotka saivat jatkaa toimintaansa: Cincinnati Bell Telephone Company (nyk. Cincinnati Bell ) ja Southern New England Telephone (jonka SBC Communications eli Southwestern Bell hankki itselleen 1998 ja joka nykyisin on osa tällä hetkellä suurissa vaikeuksissa painiskelevaa Frontier Communicationsia).


AT&T:n ja Baby Bellsien jälkeläiset

Verizon, CenturyLink ja nykyinen AT&T... Ja Nokia!



Verizon



Bell Atlantic hankki itselleen NYNEXin vuonna 1997. Bell Systemsin aikana toiminut suurin itsenäinen puhelintyhtiö oli GTE, jonka juuret juontuvat aina 1920-luvulle saakka. GTE toimi aina vuoteen 2000 sakkaa kunnes yhdistyi Bell Atlanticin kanssa - Verizon oli syntynyt.


Nykyinen AT&T



Southwestern Bell otti vuonna 1995 nimen SBC Communications. Se hankki itselleen Baby Bellseistä ensin Pacific Telesisin vuonna 1997 ja pian sen jälkeen Ameritechin vuonna 1999. Todellinen uutispommi saatiin vuonna 2005 kun SBC ilmoitti ostavana AT&T:n - Baby Bell siis osti alkuperäisen emoyhtiönsä. Tässä yhteydessä SBC muutti nimensä ja syntyi nykyinen AT&T Inc.

Vuonna 2006 AT&T osti BellSouthin. Nykyinen AT&T pitää sisällään 10 niistä 22:sta Bell Systemsin yhtiöstä, jotka Baby Bellseiksi pilkottiin.


CenturyLink



1996 perustettu Qwest fuusioitui vuonna 2000 US Westin kanssa. CenturyLink hankki Qwestin itselleen vuonna 2011.


Bell Labs, Lucent Technologies ja Nokia



Kuten jo olemme huomanneet, on yritysten kirjo sulautumisineen ja pilkkomisineen valtava. Koska kotoinen Nokiamme on nykyisin myös osa tätä Bell Systemsin ja AT&T:n historiaa, ansaitsee tämä tietenkin myös oman kappaleensa :)

1996 silloinen AT&T jatkoi edelleen pilkkoutumistaan ja siitä irrotettiin omaksi yhtiökseen sen Techologies-yksikkö. Kauppaan kuului mm. Western Electric ja Bell Labs. Näin syntyi yhdysvaltalainen Lucent, joka fuusioitui vuonna 2006 ranskalaisen Alcatelin kanssa (syntyi ranskalainen Alcatel-Lucent). Vuonna 2016 Nokia osti Alcatel-Lucentin.

Suuri osa suomalaisista tuskin on vieläkään tajunnut, millaisen palan merkittävää maailmanhistoriaa Nokia tuossa sai mukaansa. Vaikka Bell Labsin merkitys maailmalle ei enää olekaan sitä luokkaa kuin aikana, jolloin ensimmäisiä satelliitteja laukaistiin, on minusta hienoa, että Nokia on nyt osa tätä suurinta ja merkittävintä yrityshistoriaa mitä maailmasta löytyy.


Tavaramerkki



Bell-nimi ei juuri enää näy nykyisten yritysten nimissä eikä vanha ikoninen Bell-logo ole aktiivisesti kenelläkään käytössä. Esim. Verizone lopetti vanhan logon käytön vasta vuonna 2015. Oikeudet vanhoihin tavaramerkkeihin on kaikilla yhtiöillä, joiden juuret ovat alkuperäisissä Bell-yhtiöissä.

Kuva: Wikipedia

























AT&T sijoituskohteena




AT&T on listattu esim. Forbesin listauksessa maailman 11. suurimmaksi yritykseksi (USA 6. sija). Yhdysvalloissa sen markkinaosuus liittymäasiakkaista on yli 30%, vain Verizonella on suurempi markkinaosuus ja muut tulevat kaukana takanapäin. Viime aikoina kuitenkin mm. T-Mobile on kasvattanut markkinaosuuttaan Verizonen ja AT&T:n kustannuksella. AT&T yritti ostaa T-Mobilen Deutsche Telekomilta vuonna 2011 mutta yritys epäonnistui Yhdysvaltain telehallintoviraston kauppaan liittyvien vaatimusten vuoksi.

Teleala on murroksessa niin meillä kuin Yhdysvalloissakin. Kilpailu on kovaa ja laajentumista tapahtuu paljon yritysostoilla. Verizone osti Yahoo!:n, AT&T osti DirecTV:n ja viimeisimpänä TimeWarnerin (prosessi vielä kesken).

AT&T kuuluu osinkoaristokraatteihin, osinko on noussut yli 30 vuotta peräkkäin. Nykyisellä kurssilla 37.99usd osinko on noin 5% (kvartaaliosinko nyt 0,50usd). Korkeampaa osinkoa ei taida mikään osinkoaristokraatti maksaa - mutta toisaalta, AT&T:n osinko nousee melko tahmeasti ja suurien investointien sekä massiivisen velkalastin vuoksi osinko saattaa jopa olla jossain vaiheessa uhattuna.

Itse olen ostiskellut osaketta useammassa erässä vuoden 2016 lopulta alkaen ja tällä hetkellä se on 3. suurin sijoitukseni. Varsinaisia suunnitelmia ostaa tai myydä ei ole, mutta kuten aina aina hyvän firman kohdalla, jos aiheetta kovasti laskee, niin eiköhän sormi taas osta-painikkeen löydä.

En ole mikään yritysten analysoija joten jos firma ostomielessä kiinnostaa, kannattaa lukea mm. tämä paras netistä löytämäni AT&T-analyysi: AT&T – osinkovirtaa salkkuun (Stoalainen Sijoittaja).


Alexander Graham Bell



Loppuun vielä lyhyesti itse Bellistä henkilönä - tuo nimi, joka yhdistettynä Bell-logoon ja kaikkeen tuohon historiaan omassa päässäni luotuine mielikuvineen saa mielessäni epäuskottavat lähes mystiset mittaushteet. Ehkä mielikuviini vaikuttaa myös se, että katsoin taannoin intensiivisesti jännittävää scifi sarjaa Fringe, jossa alkuperäisen Star Trekin Mr. Spock eli Leonard Nimoy näytteli yhtä parhaista hahmoista, Dr. William Belliä, ja hieman Bell-logon kaltainen kello oli myös mukana.


Leonard Nimoy / Dr. William Bell (Fringe)
Alexander Graham Bell
http://www.telcomhistory.org/












Alexander Bell oli tiedemies ja keksijä. Bell syntyi Edinburghissa Skotlannissa vuonna 1847. Hänellä oli kaksi veljeä, jotka kuolivat tuberkuloosiin. Hänen isänsä Alexander Melville Bell oli puheopetukseen erikoistuntut puhefysiologian tutkija. Bell seurasi isänsä  jalanjälkiä ja alkoi toimia opettajana vuonna 1868 opettaen kuuroille lapsille puhetta Lontoossa.

Vuonna 1870, ollessaan 23 vuotias, hän muutti vanhempiensa kanssa Kanadaan ja sieltä pian Bostoniin Yhdysvaltoihin, missä hän työskenteli kuurojen opettajana ja opiskeli yliopistossa. Hän otti myös Yhdysvaltojen kansalaisuuden. Sekä hänen äitinsä Eliza Symonds että vaimonsa Mabel Gardiner Hubbard olivat kuuroja. Bellillä ja Mabelilla oli neljä lasta. Bell kuoli vuonna 1922 ja on haudattu vaimonsa kanssa Kanadan Nova Scotiaan.

Puhelinkeksintöjensä lisäksi Bell oli mukana mm. kehittämässä metallinpaljastinta vuonna 1881. Hän vaikutti myös ilmailualalla ja oli aktiivisesti muakana National Geographic Societyn toiminnassa. 1940-luvulla Bell pääsi myös postimerkkiin.

Bell puhui vuonna 1915 ensimmäisen mantereen yli kantaneen puhelun, Bellin puhuessa New Yorkista ja Thomas A. Watsonin vastaanottaessa puhelun San Franciscossa.


Lähteitä ja lisätietoja:



AT&T Corporation, Wikipedia
The History of AT&T
July 12, 1962: The Day Information Went Global, NASA history
- Alexander Graham Bell, The Telecommunications History Group
Mitä AT&T-Time Warner -yrityskauppa voi opettaa mediajakelun ansaintamalleista? YLE Blogi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti